roadrunner
Ex Member
|
Viimetipassa paikalle ja pyörähdys lähtövaatteen alla, seppolaiset jo kaikonneet, kauheella kiireellä pari lämmittely pyrähdystä, kamat kassiin ja autonlavalle, munaravia viivalle, PAM , ja matkaan... Sykkeet aluksi 165 , ihan kuin olis käsijarru ollut päällä Ei tuntunut kovinkaan irtonaiselta helppoudesta puhumattakaan... Vauhti jotain 4.50? Sitten polkuosuuksilla letkassa vauhti hiipui ja sykkeet myös (olivat jo 173 kieppeillä) sykkeet nyt 167. Ajattelin sitten polkujen loputtua avata luukut Jess, polut loppu, paana auki... Mutta ei mitään, juokse poika juokse!!! ÄÄÄH ... Prrrkksaapas, Toi jehvetti tuli ohitettua ennen polkuja, eikun perään (paina,paina) Sykkeet sain nostetuksi takaisin normi 175 kieppeille ja juoksukin "avautu" uudelleen ,kaverista en ohi helpolla päässytkään joten jäin juttusille siihen rinnalle puuskuttamaan, oli suunnistus miehiä vaikka hiihtoseuraa edustikin (terkkuja Ramille) Jutustelu piristi sen verran että loppu meni yllättävän hyvin. Ensimmäinen kerta kun jaksoi herwoodin metsän mäissä iskeä. Lisä mausteena sain työkaverin kiinni 30.n kohdalla ja samantien ohi ettei siihen jää roikkumaan(jäi kuitenkin) Olin löytänyt sisäisen kilpailijani !!! Vikalla kilometrillä se luisteluliiton kaveri painoi ohi (oisko joskus juoksijassa ollut siittä kuvia, Harri tais olla etunimi ?) Maaliin omalla ennätyksellä 2.45.35, ei nyt ihan tavoitteeseen mutta ihan tyytyväinen muuten juoksuun. Tästä on hyvä jatkaa PS. Rutajärven jälkeen nilkka pyörähti, mutta ei juostessa haitannut ollenkaan, nyt kyllä särkee aikalailla. Ennen rutista siinä kallion juurella itki tyttö, vissiin omaa nilkkaansa Toivottavasti ei käynyt pahemmin, harmitti ihan toisen puolesta, onneksi sillä oli kaveri siinä mukana. Edit: forerunneri oli kyllä ihan turistina mukana satelliitit pysy hyvin piilossa...
|